No niin se vaan tää viimeinen lomapäivä koitti. Tänään sitten kerättiin kimpsut ja kampsut mökiltä ja mun ruoat ja pakasteet ja auton nokka kohti kaupunkia. Nyt se alkaa sitten se "viikonloppu mökkielämä" tästä eteenpäin. Mullahan oli tosi nasta tuo vimppa viikko. Nimittäin kun me käytiin Manamansalossa lenkkeilemässä niin yksikin päivä tuli kuusi koiraa vastaan. Ekaksi tuli vanha tuttu mäyräkoira Hugo ja hänellä oli mukanaan Luna koira, jota en ollut kyl ennen nähnytkään, sillä oli mun värit turkissaan ja vaikka se ensin tuli vähä tylynä mua vastaan niin sitten meistä tulikin tosi hyviä kavereita. Luna lähti saattamaan meitä tosi pitkälle sieltä mökiltä, vähä meitä huoletti et osaakohan se kotiinsa takasin, mutta kyllä mulla oli hyvät leikit Lunan kans. Sitten kuului kun Lunaa kutsuttiin ja hänen täytyi lähteä....kumpa tapaisimme pian uudelleen. Sitten näimme matkan päästä yhden koiran joka oli myös syömässä mustikoita metsässä, kuten mekin mun lauman kans. Me ei menty sitä moikkaan, mut se kyl huuteli ja kyseli et kuka mää olen. Se koira, jonka nimeä me ei tiedetä on kuulema Saksasta asti viettämässä kesät aina tuolla Manamansalossa. Sitten me nähtiin taas niitä snautsereita, jotka ovat siellä usein juoksulenkillä, ne ärisee aina ja mää kyllä sanon samalla mitalla takasin. Kuudes koira jonka tapasin ko. lenkillä oli 16v villakoira, se oli hyväkäytöksinen, mutta jo väsynyt, vanha koira. Joten oli se vähä erikoinen päivä, kun niin monta koiraa tapasin yhdellä lenkillä.
Yks päivä me sitten lähdettiin emännän kans ajelulle ja mentiinkin "mummolaan" ja mikä ylläri sinne tulikin Vili ja Topi, olipa ihanaa nähdä poikia, mutta en minä sitten voinut jäädä niiden luokse leikkiin, vaikka kyl se emäntä sanoi et voisin jäädä, mutta mua kyl kiinnosti se illanvietto enempi, koska se tuoksahti selkeesti hyvälle ruoalle, niinpä valitsin lähteä tyttöjen iltaan. Sitten mää sain vielä siellä leikkiä Oskun kans, siinä meni matot nurin kun me leikittiin, mutta hauskaa oli.
Mullahan on nyt ollut asiat mallillaan, kutina ei enää vaivaa ja silmätkin on olleet kunnossa. Huomenna otan viimeisen nenäpunkkilääkkeen ja kortisonikuuristakaan ei enää ole montaa annoskertaa jäljellä - toivotaan että heinixin syöminen olisi riittävä apu loppukesän - siis kesähän tuntui kuin olisi alkanut vasta ja vaikka emäntä niin tykkää hellepäivistä niin minun pitää kyl sanoo ettei tylsempää ole kuin helteet, eihän silloin voi muuta kuin nukkua jossain viileessä paikassa et minun puolesta tulkoot vaikka lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti