Lomakuulumiset

Meinattiin ihan mökittyä Oulujärvelle, mutta sitten oli odotettavissa sadekausi, ihan monsuunisateet, joten sitten me päätettiin lähteä kaupunkiin hoiteleen asioita ja minua pitikin käyttää taas lääkärissä. Mun silmät alkoivat uudelleen vuotamaan ja olivat ärsyyntyneet. Ja sitä ennen mulle tuli ihan kamala aivastustauti ATSII! Joku oli mun nenässä ja se kyllä kutitti ihan kamalasti, tuntui että henki ei kohta enää kulje ...emäntä tuntui olevan hyvinkin tietoinen että se on nenäpunkki, joten olihan syytä sitten mennä lääkäriin. En mää nyt kovin innoissanikaan ollut siitä lääkärikäynnistä, mutta ei se  nyt enää niin pelottavaa ollut, mutta lääkäri oli vaihtunut ja tää ei nyt kyllä mulle jutellut yhtään mitään - toisaalta mää halusinkin sieltä pois mahdollisimman pian. Lääkkeitä se lääkäri minulle antoi mukaan; vahvemmat tipat silmiin, punkkilääke ja kortisonikuuri, - nyt sekin sitten piti mulle aloittaa : ( ! Heiniksiä saa edelleen syödä vaikka läpi koko kesän, kun oireita on.  Mutta nyt sitten ei saisi olla muiden koirien kans tekemisissä kahteen viikkoon, ettei muut saa tartuntaa minulta - vähä tylsää! Mää kyl ehdin leikkii edellisenä iltana Moonan kans ja meillä oli kyllä kivaa. Tietty harmi nyt jos Moonakin saa punkin nenäänsä. Onneksi mulla ei ole iholla ollut punkkeja yhtään ja toi nenäpunkkikin mahtoi tulla täällä Oulussa, koska meidän mökillä ei kyl punkkeja ole, eihän siellä ole mitään heinikkojakaan, vaan ihan kangasmaasto!

Meillä kävi muuten se Murukoira sieltä etelästä, mää kyllä muistan  kun se niillä käydessäni kävi mun kimppuun kuin yleinen syyttäjä ja siitä mulla on vähä hampaankolossa Murua vastaan. Sisätiloissa pidin etenkin huolen siitä, että Muru pysyy ojennuksessa, komensin sitä ihan kunnolla ja meinashan se välillä kuumeta niin että mopo meinas karata tassuista, kuten emäntä sen ilmaisi. Mutta ainakin mää puolustin mun ruokia, leluja ja välillä vähä omaa perhettänikin. Olisinhan mää leikkinyt sen kans, jos oltaisiin päästy vähä viilettelemään....No, ehkä me ollaan nyt tasoissa ja ehkä voidaan ens kerralla sopia noi kaunat, se jäänee nähtäväksi. No annoinhan mää sitten loppupeleissä Murun nuolla mun ruokakupin ja sai se nukkuu samalla sohvallakin mökillä.

Niin käytiinhän me moikkaan loman alussa Oskua ja Retua. Retulle nyt kyllä kerroin kuka on kuka ja kuka se määrää, onneksi se alkoi tajuta sen, taitaa olla jo leikkien sijaan enemmän kiinnostunut minusta tyttönä. Oskun kans me kyllä leikitään aina, leikit sopii meillä yhteen.  Hohhoijaa, nyt sitten vaan koitan toipua tästä tautitilastani ja toivottavasti pääsemme mökille pian melomaan, eikä noi ihmiset jää tänne kaupunkiin kovin pitkäksi aikaa...