Löhöilyä lomalla

Säät ei ole kovin miellyttänyt meidän perhettä, minulle taas sopii nää viileemmät kelit, mutta sadetta on aivan liian usein ollut, siitä minäkään en niin kovin välittäisi, kun tassut kastuu. Muuten voin sanoa, että elämä voittaa, noi uudet lääkkeet on kyllä auttaneet minua kovin. Ei ole tarvinnut tassuja jystää, eikä ole kutissut mistään. Minä olen sitten kyllä täysillä nauttinut nukkumisesta kun kutina ei haittaa, milloin nukun sisällä mökissä, milloin ulkona portailla ja milloin veneessä. Veneessä mää nukun kaikista mieluiten, silloin on tosi rento olo, kun tiedän että noi ihmiset ei katoa mihinkään niin kauan kun vene mukavasti keinahtelee. Joskus minä menen nukkumaan veneeseen, vaikka se on laiturissa - sen kun olen oppinut että mökiltä ei lähdetä mihinkään ilman venettä.
Minulla on kyllä kovin ikävä Topia ja Viliä, niitä ei ole näkynyt vähään aikaan, aina mää tarkkailen järvelle josko ne tulisivat. Nyt minä olen saanut jo nenäpunkkilääkkeen toisen tabletin, ne otetaan viikon välein kuukauden ajan. Minua ei ole enää aivastuttanut lainkaan, oikeestaan aivastelu loppui heti lääkkeenotosta kahden päivän jälkeen. Mutta ei mua päästetä leikkimään muiden koirien kans. Se mua vähä harmittaa.