Esittelen uuden suvun jäsenen Rymyn

Nyt mä vihdoin pääsin tapaamaan sitä Rymyä.
Tää Rymytyttö on amerikanbulldoggi ja ikää ei vielä ole paljon mitään. Rymy pelkäsi minua aluksi ja kierteli kaukaa, mutta mä en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan tutkiskelin kaikessa rauhassa paikkoja. Ei siinä kyllä kauaa mennyt kun se ei voinut pelostaan huolimatta tulla lähemmäs minua ja sitten se hiffasi että mää olen täysin vaaraton.







Siinä sitten tutusteltiin ja haisteltiin toisiamme. Ja kyllähän se lopuksi villiintyi täysin ja veti spurtteja pelkästä ilosta. Juu, kyllä meistä kaverit tulee, täytyy mun vähän ehkä opettaa koirantavoille vielä, mutta hiljaa hyvää tulee.

Ihanaa, kun ilmat viilenee

Täytyy myöntää, että kirjoittaminen on minulla ollut tänne blogiin aika ruosteessa, mutta elämä on kesäiseen aikaan aina niin vilkasta, ettei ehdi edes kyniä terottamaan. Emäntähän tuo on jo huomautellut, että kuvia kyllä on kesän ajalta, kunhan vaan alkaisin kirjoitella tänne juttujani.

Onhan minulla ollut ihana kesä, mutta kyllä se oli ihan liian kuuma, ei maistunut ruoka ja ulkona ei jaksanut kertakaikkiaan oikein olla. Nyt sitten kun vihdoin viimein säät viileni on elämä taas alakanut hymyillä. Toki on ollut hieman sopeutumista tänne kaupunkiin, emäntähän tuo tuossa on vähä moittinut, kun mulle jäi kodin ja oman reviirin vaihtiminen niin veriin tuolla mökillä, että ei saisi mukamas täällä kaupungissa niin innokkaana pitää reviiriään hallinnassa.Tottahan se on että täällä on niin pieni tuo alue, jota pitää vahtia, kun taas mökillä se käy työstä.

Onhan sitä minun kesään mahtunut kaikenlaista, mutta terveenä olen ollut ja ruokahaluttomuudesta johtuva hoikistuminen on nyt otettu takaisin, nyt maistuu ruoka taas hyvin.

Sitä mää vaan ihmettelen, että en ole Moonaa nähnyt, se ei ollut kotona kun käytiin siellä  ja emäntä selostaa, että Moona on viikot aina jossain tosi kaukana ja tulee vain viikonlopuksi kotiin. Moonaa minulla on kyllä ikävä. Vaikka onhan mulla yksi uusi kaveri, sen nimi on Jade. Jade on Cavalier kingcharlesinspanieli, meillä menee leikit kyllä ihanasti yhteen. Käytiin moikkaan Jadea ja sen emäntää niiden mökillä, siellä saatiin juosta pitkin ja poikin. Oli hauskaa.

Tässä yks ilta mua taas kuvattiin, siitä mää tykkään siinä saa aina herkkuja eikä tarvi kuin olla vaan hienosti paikallaan, ottaa katsekontakti emäntään ja välillä kallistaa päätään, aivan iisiä hommaa. Olis kuulema pitänyt tällätä enemmän ja tehdä pesut ennen kuvausta, mutta minusta tää on ihan hyvä näin, sitä paitsi en tykkää yhtään pesusta enkä harjauksesta.

Kesäloma terveiset

Nyt on ollut niin lomatunnelmat päällä, ettei ole ehtinyt mitään kirjoittamaan tänne bloggeriin. Mökillä on oltu putkeen puolitoista viikkoa ja nyt pikaseltaan kaupungissa käymässä. Tänään mennäänkin tapaamaan mun kavereita  Oskua, Retua ja sitä pentua, jonka nimee en nyt muista, kun en ole sitä vielä kertaakaan nähnyt, toivottavasti se ei ole vielä ehtinyt kasvaa isoksi, et me voitaisiin tavata vertaisina koomme puolesta.

Meillä on ollut vilskettä mökillä, koko ajan on ollut vieraita siinä on käynyt Murukoira Etelä-Suomesta -me ei olla kyllä kovin hyviä kavereita, hieman on hampaankolossa menneiltä vuosilta. Moona tuli kans yks päivä meille ja mä pääsin sitä vähä komentelemaan. Moonalla oli hauskaa, kun se ui jatkuvasti. Mä en kyllä voi tota hauskuutta ymmärtää sitten alkuunkaan, siinähän menee turkki ihan märäksi. No kyl mää voin käydä vähä rannassa käyskentelemässä niin et vatsakarvat vähän kastuu, se kyllä - täytyy myöntää - vilvoittaa mukavasti.  Nyt on ollut tosi hellettä, josta mää en sitten lainkaan tykkää. On lisäksi ollut ukkosta ja se on vielä kamalampaa, sitä ei pääse pakoon edes sisätiloihin, silloin koko päivä on täysin pilalla. Onneksi nyt taas on ihan rauhallista. Huh! Mutta nyt taas on vähä kiirus, josko mää ehdin niin laitan vähän kesäkuvia tänne mökiltä. Palataan ja kivaa kesää kaikille - kesähän vielä on, koska on niin niin lämmintä!

Kesä vaiko talvi tulossa - ei ota oikein selvää

Kummallista, kun ei ota selvää tuosta mikä vuoden aika tässä on tulollaan tai menollaan....Välillä on niin kuuma, että mä en jaksa olla mökillä kun sisällä varjossa, sitten taas niin kylmää ja sateista että voisi ajatella olevan syksyn.

Minulla on ollut hieman alavireinen olotila ja syykin löytyi, kävin tänään eläinlääkärissä - jälleen minulla oli korvatulehdus molemmissa korvissa. Onneksi tuo emäntä on sen verran kehittynyt et se hoksaa ajoiss jo nää mun oireet ja nytkin saatiin tuo lääkitys hyvissä ajoin päälle. Ja vain viikko tippojen tiputusta. Täytyy myöntää, et eläinlääkäriin kun mentiin mua kyllä stressasi kamalasti, kuolakin alkoi tippua, mutta ei se tutkimus nyt käynytkään kipeää lainkaan. Mää muuten painoin 11, 5 kg, joten muuan päivä huonommalla syönnillä ei ole painoa vielä tiputtanut.

Mulla ei muuten ole ollut yhtään punkkia - ainakaan vielä - emäntä uskoo, että valkosipuli suojaa minua, siksi se käyttää valkosipulia mausteeksi mun ruokiin...ehkä se pitää paikkaansa, et sillä on jotain merkitystä. Minulle ei laiteta teollisia lääkkeitä punkkeja vastaan, koska kerran kun sain sellaisen jakaukseen laitetun mää tulin tosi huonovointiseksi....oliko se siitä aineesta jäänee arvoitukseksi, mutta saa jäädäkin.

Vihdoin ja viimein kuvauspäivä

Kylläpä piti kauan odottaa sitä, että toi emäntä sai aikaiseksi viimeinkin kuvata mun 5 vuotiskuvat. Lomalla ollaan ja jotenkin mikään ei ottanut onnistuakseen, emäntä on puolikuollut - niin se ainaski näyttää, aivastelee ja niiskuttelee ja ei jaksa kunnon lenkillä käydä. Vähä on ollut tylsää etten sanoisi....ja isäntäkään ei ole kotona viemäs mua pitkille lenkeille. Onneksi olen saanut hyvää safkaa, sitä en voi moittia.

No, nyt kuitenkin oli vissiin vähän parempi päivä, kun emäntä kokosi ne kamalan kirkkaat valot ja sitten me kuvattiin

 ja kuvattiin mua : ).

On siinä puolensa  tuossa kuvaamisessa, saan pajon herkkuja ja lopuksi aina leikitään : ).

Ja tiedoksi vaan pojat: Mulla on juoksut menossa ja olen niin niin kiinnostunut kivoista poikakoirista! Ja emäntä pitää tiukasti minut teistä kaikista erossa - en ymmärrä!

Reeta 5 vuotta

                                                                                                                                                                                               Tänään on mun synttärit ja mä täytän jo viisi vuotta. 

Mä jo vähä kerkesin ajatella, et toi emäntä ei muista et mulla on synttärit, mutta onneksi se sit muisti ja
sainhan mää lahjankin.Niin ja sitten mua onniteltiin ihan  tuolta Etelä-Suomesta asti, mutta eihän se ole ihmekään, koska mun synttärillä koko Suomi liputtaa.

Tänään kyllä oli aika ikävä tapahtuma, kun mää jo luulin, et mää kuolen. Mulle tuli yhtä äkkiä kamala henkitysongelma, kuin jotain olisnmennyt hengitysteihin ja mää vain röhkin ja röhkin ja jalatkin oli jo mennä alta - onneksi toi emäntä tarttui mua kuonosta kiinni ja sit mää pystyin hengittää normistio tai jotain, sitten se vaan meni ohi - se meinas alkaa uudelleen, mutta helpottui heti, kun emäntä taas otti mua kuonosta kiinni. Se tapahtui kyllä ennen luun syöntiä, että tässä tuoreessa kuvassa mä olin jo ihan tyystin unohtanut sen ikävän välikohtauksen.

Onkos tullut talvi nyt kevään keskelle?

Mökillä ollaan taas oltu ja minä en kyllä yhtään ymmärrä miksi noi ihmiset valittaa siitä että talvi on vissiin uudelleen alkamassa. TALVIhan on aivan luxusta.

Toinen elementti lumen jälkeen on mun mieleeni hiekka. Hiekkatiellä on tosi nastaa juosta ja ottaa sutareita, onneksi tällä kertaa molempia elementtejä löytyi mökkireissullamme....pahoin pelkään, että lunta ei ole enää seuraavalla kerralla, kun mökille mennään.

Hyvää Pääsiäistä mökiltä

Minulla on ollut niin mukava Pääsiäinen, me oltiin mökillä ja siellä oli niin niin mukavaa. Mä nautin kun siellä oli vielä niin paljon lunta, jossa sai juosta viilettää. Me tehtiin retkiä rantoja pitkin ja mä ajoin lintuja lentoon, paitsi joutsenia isäntä ei antanut mun lähestyä.

Emäntä nyt oli tavanmukaiseti koko ajan huolissaan minusta, kun siellä on niitä heikkoja jäitä, mutta eihän mulla ole mitään hätää kun isäntä on mukana. Kyllä minuakin pelotti välillä kun jää ritisi ja rätisi ja pikkasen jalan allakin saattoi pettää, mutta se oli ihan rantajäätä. Loikoilin paljon mökin portailla ja vaan nautin auringosta, näin kevät talvella mää tykkään auringosta, kun se ei ole liian kuuma vielä.

Ei aina voi huvittaa

Tänään kävimme päiväkävelyllä joen rannalla, jossa vesi virtasi ja kaksi joutsentakin näytti olevan uimassa. Nyt ulkona on paljon hajuja, joita on tosi nastaa haistella. Retkemme päättyi kuten usein muulloinkin Moonan luokse, mutta tänään minua nyt vaan ei jaksanut kiinnostaa leikkiminen, sanoin Moonallekin, et nyt tutkitaan hajuja, mua ei huvita alkaa juoksemaan. Emäntä ei sitä ymmärtänyt lainkaan, mutta miten se voisikaan, koska se ei ole koira.

Maaliskuun mietteet

 Mä jo luulin, et talvi on jo ohi, kun lumi alkoi sulaa ja rapakot tulivat tilalle, mutta  eipäs sittenkään. Meidän loman kunniaksi alkoikin tulla lunta lisää, jee! Käytiin myös maalla kyläilemässä ja siellä oli vielä enemmän lunta kuin täällä kotikonnuilla. Mä tykkään tosi paljon lumesta, se tekee mut ihan villiksi : ))

Mä voin tosi hyvin nyt, korvatulehdusta tuskin enää edes muistan. Mulla on tosi hyvä ruokahalu eikä siihen vähiten vaikuta se, et tuo emäntä on kehittynyt kokkaajana ihan kivasti. Minullahan ei ole isommin enää ollut aikoihin mitään varvaskutinoita, mietinkin, että josko se nauta oli kuitenkin se pahin tekijä ja viljat. Nykyisinhän saan vaan riisiä ja sekin tummana riisinä, en vehnää lainkaan missään muodossa, ellei satu joku patonkipalanen "vahingossa" mun suuhun livahtamaan. Mä tykkään ruisleivästä, rieskasta, näkkileivästä ja mä söisin mielelläni hedelmistä mangoa ja joskus myös omenaa. Viinirypäleet maistuvat minulle myös, mutta ne ovat koiran elimistölle kuulema myrkkyä : ( ! Juustot katson tarkkaan mitä niistä syön, tavallinen oltermanni kiitos ei, mutta jos on sitä uutta ceddar-oltermannia niin voin syödä. Kaikki homejuustot kiehtoo minua, mutta niitäkään ei kuulema koirat saa syödä : ( . Mä olen emännän mielestä kova syömään ja se vähän valittikin tuossa et koko ajan on ruoat lopussa ja täytyy olla laittamassa ruokaa. Nyt se älysi kerralla laittaa vähän isomman satsin pakkaseen, et ei aina ole niitä viime tingan laittamisia. Mä liikun niin paljon, et toki mulla ruokahalukin on hyvä. Painoakaan ei ole yhtään liikaa.

Maaliskuun lumilla Moonan kans

Oli kyllä niin kiva päivä meillä taas Moonan kanssa, kun päästiin leikkimään lumiseen metsään. Näyttää vähän siltä että kevät on aika aikaisessa, kun lumet alkaa olla vähissä, ainakin kaupunkiseudulla. Mua kyllä oikeesti huolettaa, että lähteeks lumat liaan aikasin pois. Mää niin tykkään lumesta.
Mun korva on kyllä rauhoittunut tosi nopeeta, nyt minä hokasin, että ne tipat onkin ihan tosi hyvä juttu ja nyt mää annan emännän laittaa ne ihan tosta vaan.

Ja toisinaan sitten taas ei

Tuossa yks yö alkoi kamalasti kutittaan korvaa ja mää raaputin ja raaputin. Emäntä se sitten tarkisti mikä se korvassa kutisi ja sanoikin heti diagnoosin, että korvatulehdus. Onneksi se antoi mulle heinixiä, mikä oli hyvä ensiapu kutinaan. Maanantaina sitten mentiin lääkäriin, kyllä mää vähä muistelin, et se paikka ei kuulunut mun lempparipaikkoihin, mutta kyl mua sitten kovasti kiinnosti se, ku oli niin paljon toisia koiria siellä. Ja sitten täytyy myöntää et se Kaisa oli kyllä kiva lääkäri. Kaivelihan se mun korvaa, mutta ei se käyny silleen kipeää kuin aikaisemmin. Olimme liikkeessä siis hyvissä ajoin. Vasemmassa korvassa oli hiivaa +++ ja jokunen kokkibakteeri. Oikea korva oli siisti. Sain lääkkeet: Otodine kovahuuhteluliuosta ( kuulema hiivaseen oikein suositeltavaa) ja sitten korvatipat Canofite.

Mulla oli tosi hieno ranskalainen lettikampaus kun mentiin lääkäriin, mutta se korvanhuuhtelu siellä oli kyllä niin työsevää, että hieno kampaus meni ihan pilalle. No pääasia, et selvisin hengissä lääkäristä kotiin. Nyt sitten on korvahuuhtelut ja tippojen laittoa 2 - 3 viikkoa hoitona.

Elämä vaan on joskus tosi hauskaa

Ystävänpäivänä

Alkuvuosi on käynnistynyt lyhyeksi jääneen pakkaskauden myötä  lauhempia ja valoisempia päiviä kohti.

Minun vointini on loistava, mistä kertoo sekin, että olen alkanut oikein valmentamaan tuota emäntää todenteolla. Tehtäväni on käyttää sitä lenkillä, vaikka olisin isännän kanssa tehnyt juuri pitkän lenkin. No mielelläni minä lenkkeilen, koska minulla on niin hyvä kunto - toisin kuin joillakin muilla, jotka ovat istuneet päivät ja illat tietokoneella, eikä osaa ottaa rennosti juuri milloinkaan.

Olen mielelläni lähdössä aina ulos, etenkin nyt kun meillä on ihan kamalaa täällä kotona. On meneillään melkoinen remontti ja minun niin inhoamani imuri (entistäkin pahempi ääninen) huutaa päivät pitkät, ei ole mitään rauhaa. Koitan paeta yläkertaan, jos en pääse ulos. Välillä olen koittanut keskittyä musiikkiin tai muuhun viihteeseen mm. emännän kännykän avustuksella.

Käyttiin me onneksi maalla mökillä yksi päivä luonnonrauhassa kuuntelemassa hiljaisuutta. Se oli kyllä upea päivä. Järvi oli jäässä ja lunta oli niin vähän jään päällä, että siinä pysty spurttaileen kunnolla. Ja mä juoksin ja juoksin ja nautin. : )






Täytyy myös kertoa, että kaverini Moonan jalkavamma on nyt parantunut ja me ollaan taas voitu alkaa leikkimään yhdessä. Hitsi kun olikin ikävä Moonaa, kun ei voitu nähdä pitkään aikaan toisiamme.

Kuten kuvasta näkyy meidän leikit on tosi fyysisiä.
Nyt kuitenkin vaikuttaa, että Moonalla on tulossa juoksut ja sitten se on ihan höpsö ja minun pitää sitä komennella koko ajan.

Lenkkeilyä kotikonnuilla

Tänään kävin emännän kans lenkkeilemässä  ja lukemassa lähipostit ja otettiin jokunen kuvakin, kun oli tuota vcaloakin hieman enemmän ulkona. Sain juosta vapaana, koska minä olen niin niin tottelevainen, eikä mun tarvi karkailla - itseasiassa siinä ei ole edes mitään järkeä, miksi lähteä jonnekin omille teilleen? On paljon viisaampaa pysytellä emännän lähellä, en mä siitä eroon halua.

Monta koiraa tuli vastaan, mut yksikään ei alkanut mua, tai no olisi alkanut, jos olisi saanut luvan, mutta sitten tuli vanha tuttu Laku vastaan. Me ollaan tunnettu toisemme pennusta asti, kun me ollaan melkein samanikäisiä ja asutaan aika lähellä toisia. 

Moonaa mulla on kyllä ikävä, mutta nyt me ei olla voitu leikkiä Moonan kans, koska Moonalla on sattunut jotain jalkaan ja pitää olla ihan varovainen, paitsi emäntä puheli, että voi olla et ihan kohta nähdään, et Moonan jalka alkaisi olla jo parantunut.

Kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuja

Oli tuo joulunaika kyllä niin nautinnollista hyvine ruokineen, lahjoineen ja puuhailuneen, ettei ennättänyt koneelle päivittelemään kuulumisia reaaliajassa, mutta parempi myöhään kuin että jäisi kertomatta kuinka minun joulu ja vuodenvaihde sujui.

 Ihan alkuunhan aloin tosissaan huolestua tuosta lumen vähyydestä, miten se joulupukkikin sitten saa lahjat perille....
mutta olihan sitä kuitenkin niin että ihan valkoiselle ulkona näytti - tai no ehkä siniselle....


Minä haistoin heti oman lahjani (josta tässä kollaasissa ei ole kyllä kuvaa), sain nimittäin makoisan luun ja kun sitten sain lisäksi uuden vinkuvan lelun  ja uusien lahjojeni parissa touhusin illan niin kyllä siinä uupumus jouluaattoiltana tuli totaalisti.

Niin minulla kyllä sattui ihan pieni vahinko kun etsin omia lahjoja ja sain jonkun kummallisen teipin karvoihini (pitihän se arvata et tään kuvan se emäntä laittoi tähän) ja siitä riitti muille näköjään naurun aihetta. Minua ei kyllä naurattanut lainkaan!

Eikä minua muuten naurattanut vuoden vaihteessakaan......


TAAS se kamala pauke alkoi ja sitä kesti ja kesti, olin ihan varma että maailmanloppu on tulossa. Siinä meni ruokahalu, tuli pissaumpi ja ummetus samantien. En ymmärrä minkä takia ihmiset vaan nauttivat ja nauravat, vaikka melske on aivan kauhia.Onneksi se on nyt ohi ja elämä voi jatkua tuttua ja turvallista rataansa tästä kohti kevättä.