Ja toisinaan sitten taas ei

Tuossa yks yö alkoi kamalasti kutittaan korvaa ja mää raaputin ja raaputin. Emäntä se sitten tarkisti mikä se korvassa kutisi ja sanoikin heti diagnoosin, että korvatulehdus. Onneksi se antoi mulle heinixiä, mikä oli hyvä ensiapu kutinaan. Maanantaina sitten mentiin lääkäriin, kyllä mää vähä muistelin, et se paikka ei kuulunut mun lempparipaikkoihin, mutta kyl mua sitten kovasti kiinnosti se, ku oli niin paljon toisia koiria siellä. Ja sitten täytyy myöntää et se Kaisa oli kyllä kiva lääkäri. Kaivelihan se mun korvaa, mutta ei se käyny silleen kipeää kuin aikaisemmin. Olimme liikkeessä siis hyvissä ajoin. Vasemmassa korvassa oli hiivaa +++ ja jokunen kokkibakteeri. Oikea korva oli siisti. Sain lääkkeet: Otodine kovahuuhteluliuosta ( kuulema hiivaseen oikein suositeltavaa) ja sitten korvatipat Canofite.

Mulla oli tosi hieno ranskalainen lettikampaus kun mentiin lääkäriin, mutta se korvanhuuhtelu siellä oli kyllä niin työsevää, että hieno kampaus meni ihan pilalle. No pääasia, et selvisin hengissä lääkäristä kotiin. Nyt sitten on korvahuuhtelut ja tippojen laittoa 2 - 3 viikkoa hoitona.

Elämä vaan on joskus tosi hauskaa

Ystävänpäivänä

Alkuvuosi on käynnistynyt lyhyeksi jääneen pakkaskauden myötä  lauhempia ja valoisempia päiviä kohti.

Minun vointini on loistava, mistä kertoo sekin, että olen alkanut oikein valmentamaan tuota emäntää todenteolla. Tehtäväni on käyttää sitä lenkillä, vaikka olisin isännän kanssa tehnyt juuri pitkän lenkin. No mielelläni minä lenkkeilen, koska minulla on niin hyvä kunto - toisin kuin joillakin muilla, jotka ovat istuneet päivät ja illat tietokoneella, eikä osaa ottaa rennosti juuri milloinkaan.

Olen mielelläni lähdössä aina ulos, etenkin nyt kun meillä on ihan kamalaa täällä kotona. On meneillään melkoinen remontti ja minun niin inhoamani imuri (entistäkin pahempi ääninen) huutaa päivät pitkät, ei ole mitään rauhaa. Koitan paeta yläkertaan, jos en pääse ulos. Välillä olen koittanut keskittyä musiikkiin tai muuhun viihteeseen mm. emännän kännykän avustuksella.

Käyttiin me onneksi maalla mökillä yksi päivä luonnonrauhassa kuuntelemassa hiljaisuutta. Se oli kyllä upea päivä. Järvi oli jäässä ja lunta oli niin vähän jään päällä, että siinä pysty spurttaileen kunnolla. Ja mä juoksin ja juoksin ja nautin. : )






Täytyy myös kertoa, että kaverini Moonan jalkavamma on nyt parantunut ja me ollaan taas voitu alkaa leikkimään yhdessä. Hitsi kun olikin ikävä Moonaa, kun ei voitu nähdä pitkään aikaan toisiamme.

Kuten kuvasta näkyy meidän leikit on tosi fyysisiä.
Nyt kuitenkin vaikuttaa, että Moonalla on tulossa juoksut ja sitten se on ihan höpsö ja minun pitää sitä komennella koko ajan.