Helmikuussa tapahtunutta

Reetan tassuja on pesty hiivaan tehoavalla pesuaineella, tassujen pureskelu ja nuoleminen on vähentynyt, ei kuitenkaan loppunut kokonaan - hoito kyllä edelleen jatkuu ja varpaan välit on ihan siistit! Mutta sitten Reeta alkoi rapsuttaa enenevissä määrin oikeaa korvan aluetta. Niinpä sitten mentiin uudelleen lääkäriin ja hiivan aiheuttama korvatulehdushan siellä jylläsi, Reeta ehti rapata ulkokorvan tosi ikävän näköiseksi ja siihen tarvittiin vain yksi yö, edeltävä kun mentiin lääkäriin : ( ! Saimme korvatipat, jotka parissa päivässä jo teki ihmeitä ja näkyvä osa korvaa on jo rauhoittunut ja samoin myös ylenpalttinen rapsuttelu. Toki vielä tassuja nuoleskellaan öiseen aikaan etenkin, joten ruokavalio on kovassa syynissä ja allergian mahdollisuus jotakin ruokaa kohtaan mielessä myös.

Mutta onhan sitä mukavaakin ollut kaiken murheen keskellä. Reeta on saanut uuden ystävän, Nellikoiran, joka on 8 kk, suomen lapinkoira, joka tavattiin joella. Tyttöjen leikit menee niin yksiin, et sitä on kiva katsella.














Keravalta tuli viikonlopuksi Reetalle jo ennestään tuttu Muru-koira vieraisille. Tytöillä on vähän jännitettä ilmassa ja Reeta hieman komenteli Murua, näytti kuka täällä määrää ja piti omia puruluita, ruokia ja leluja visusti silmällä ja puuttui heti jos Muru yritti edes omilla leluillaan leikkiä. Muutaman kerran tytöt jo rähisivät enemmän ja vähemmän äänekkäästi. Leikkiminen on vähä niin ja näin, tunteet kuumenee herkästi, mutta mitään isoja riitoja ei syntynyt. Selvittiin siis ehjin nahoin tälläkin kertaa.

Lauantaina kävimme Oulun Nallikarin talvikylässä ja Reeta pääsi katsomaan poroa ihan läheltä, aluksi se pikkasen jännitti, mutta toisaalta siellä oli niin paljon kaikenlaista, ettei oikeestaan porot olleetkaan niin jännittäviä ja pelottavia.

Nyt sitten kevättä kohti ja toivotaan, että pääsemme hiivaongelmasta eroon ja oikea ruokavaliokin löytyy Reetalle.