maanantai 20. toukokuuta 2013

Kuulumisieni päivitystä

Hieman on kiirettä pidellyt tuolla minun avustajallani. Niin että jopa unohti minun synttäritkin. Minä täytin 4 vuotta - aika anteeksi antamoton unohdus. Toisaalta ihan ymmärrettävää, kun tietää kenestä on kysymys, siis tuosta emännästä. No, on se sitten hyvitellyt minulle unohdustaan eräämmänkin kerran. Minullahan on mennyt yllättävän hyvin tää kevät, vaikka vähän jo kauhulla varauduin kuinka mää reagoin, koska keväisin mulla on ollut vähän noita allergisia oireiluja, mutta nyt on kyllä tähän asti päässyt ihan ilman oireita.


Mulla alkoi juoksutkin tuossa vähä aikaa sitten, mutta elämä on mennyt omaa rataansa, joskin eipä paljon ilman hihnaa ole saanut kulkea täällä kaupungissa. Oltiin mökillä tuossa viikonloppu ja siellä sain juosta vapaana metsässä. Mun emäntä oli repiä pelihousut, kun siellä mökillä grillattiin broileria ja siitä jäi sitten hyvänen laatikollinen tosi mauskasta marinadia niin mää pistelin poskeeni sen. Ja siitäkö nousi ihan kamala haloo. Siis mitä ne sillä marinaadilla olis tehneet, kysynpähän vaan.
Varmaan olisi hyvät marinadit menneet roskiin, niinkuin yleensäkin. Kyllä siitä sitten saikin kuulla kuittailua, olin sitten koko viikonlopun ajan marinadikoira. Ja emäntähän se oli kauhuissaan et mun maha menee ihan sekaisin - se mitään sekaisin mennyt, höpö, höpö. Sitten se oli kauhuissan myös, että nyt tulee kamalat kutinat, mutta ei siitä tullut mitään ongelmia. Lopulta se uskoi, että voi rauhoittua ja keskittyä ihan johonkin muuhun asiaan. Sitten me bongailtiin lintuja auringon paistaessa ja lämpömittarin kivutessa aina  + 23 asteen tienoille. Kaikki oli muuten hyvin, mutta minä en kyllä kamalasti tykännyt siitä, kun siellä tehtiin rakennushommia, ne valtavan isot koneet oli kylläaika pelottavia, silloin menin äkkiä mökin sisälle turvaan. Voi sitä nautintoa, sitten kun se kamala ääni hiljeni ja minä sain nauttia järvelle katsomisesta, lintujen bongailuista ja kuunnella niiden siritystä. Sitten tietysti seurasin tarkkaan jos joku liikkui järvellä, onneksi ne kulkivat sen verran kaukana, ettei ollut pelkoa, et ne tulisi minun reviirilleni.