Loma loppuu, arki alkaa

No niin se vaan tää viimeinen lomapäivä koitti. Tänään sitten kerättiin kimpsut ja kampsut mökiltä ja mun ruoat ja pakasteet ja auton nokka kohti kaupunkia. Nyt se alkaa sitten se "viikonloppu mökkielämä" tästä eteenpäin. Mullahan oli tosi nasta tuo vimppa viikko. Nimittäin kun me käytiin Manamansalossa lenkkeilemässä niin yksikin päivä tuli kuusi koiraa vastaan. Ekaksi tuli vanha tuttu mäyräkoira Hugo ja hänellä oli mukanaan Luna koira, jota en ollut kyl ennen nähnytkään, sillä oli mun värit turkissaan ja vaikka se ensin tuli vähä tylynä mua vastaan niin sitten meistä tulikin tosi hyviä kavereita. Luna lähti saattamaan meitä tosi pitkälle sieltä mökiltä, vähä meitä huoletti et osaakohan se kotiinsa takasin, mutta kyllä mulla oli hyvät leikit Lunan kans. Sitten kuului kun Lunaa kutsuttiin ja hänen täytyi lähteä....kumpa tapaisimme pian uudelleen. Sitten näimme matkan päästä yhden koiran joka oli myös syömässä mustikoita metsässä, kuten mekin mun lauman kans. Me ei menty sitä moikkaan, mut se kyl huuteli ja kyseli et kuka mää olen. Se koira, jonka nimeä me ei tiedetä on kuulema Saksasta asti viettämässä kesät aina tuolla Manamansalossa. Sitten me nähtiin taas niitä snautsereita, jotka ovat siellä usein juoksulenkillä, ne ärisee aina ja mää kyllä sanon samalla mitalla takasin. Kuudes koira jonka tapasin ko. lenkillä oli 16v villakoira, se oli hyväkäytöksinen, mutta jo väsynyt, vanha koira. Joten oli se vähä erikoinen päivä, kun niin monta koiraa tapasin yhdellä lenkillä.

Yks päivä me sitten lähdettiin emännän kans ajelulle ja mentiinkin "mummolaan" ja mikä ylläri sinne tulikin Vili ja Topi, olipa ihanaa nähdä poikia, mutta en minä sitten voinut jäädä niiden luokse leikkiin, vaikka kyl se emäntä sanoi et voisin jäädä, mutta mua kyl kiinnosti se illanvietto enempi, koska se tuoksahti selkeesti hyvälle ruoalle, niinpä valitsin lähteä tyttöjen iltaan. Sitten mää sain vielä siellä leikkiä Oskun kans, siinä meni matot nurin kun me leikittiin, mutta hauskaa oli.

Mullahan on nyt ollut asiat mallillaan, kutina ei enää vaivaa ja silmätkin on olleet kunnossa. Huomenna otan viimeisen nenäpunkkilääkkeen ja kortisonikuuristakaan ei enää ole montaa annoskertaa jäljellä - toivotaan että heinixin syöminen olisi riittävä apu loppukesän - siis kesähän tuntui kuin olisi alkanut vasta ja vaikka emäntä niin tykkää hellepäivistä niin minun pitää kyl sanoo ettei tylsempää ole kuin helteet, eihän silloin voi muuta kuin nukkua jossain viileessä paikassa et minun puolesta tulkoot vaikka lunta.

Löhöilyä lomalla

Säät ei ole kovin miellyttänyt meidän perhettä, minulle taas sopii nää viileemmät kelit, mutta sadetta on aivan liian usein ollut, siitä minäkään en niin kovin välittäisi, kun tassut kastuu. Muuten voin sanoa, että elämä voittaa, noi uudet lääkkeet on kyllä auttaneet minua kovin. Ei ole tarvinnut tassuja jystää, eikä ole kutissut mistään. Minä olen sitten kyllä täysillä nauttinut nukkumisesta kun kutina ei haittaa, milloin nukun sisällä mökissä, milloin ulkona portailla ja milloin veneessä. Veneessä mää nukun kaikista mieluiten, silloin on tosi rento olo, kun tiedän että noi ihmiset ei katoa mihinkään niin kauan kun vene mukavasti keinahtelee. Joskus minä menen nukkumaan veneeseen, vaikka se on laiturissa - sen kun olen oppinut että mökiltä ei lähdetä mihinkään ilman venettä.
Minulla on kyllä kovin ikävä Topia ja Viliä, niitä ei ole näkynyt vähään aikaan, aina mää tarkkailen järvelle josko ne tulisivat. Nyt minä olen saanut jo nenäpunkkilääkkeen toisen tabletin, ne otetaan viikon välein kuukauden ajan. Minua ei ole enää aivastuttanut lainkaan, oikeestaan aivastelu loppui heti lääkkeenotosta kahden päivän jälkeen. Mutta ei mua päästetä leikkimään muiden koirien kans. Se mua vähä harmittaa.

Lomakuulumiset

Meinattiin ihan mökittyä Oulujärvelle, mutta sitten oli odotettavissa sadekausi, ihan monsuunisateet, joten sitten me päätettiin lähteä kaupunkiin hoiteleen asioita ja minua pitikin käyttää taas lääkärissä. Mun silmät alkoivat uudelleen vuotamaan ja olivat ärsyyntyneet. Ja sitä ennen mulle tuli ihan kamala aivastustauti ATSII! Joku oli mun nenässä ja se kyllä kutitti ihan kamalasti, tuntui että henki ei kohta enää kulje ...emäntä tuntui olevan hyvinkin tietoinen että se on nenäpunkki, joten olihan syytä sitten mennä lääkäriin. En mää nyt kovin innoissanikaan ollut siitä lääkärikäynnistä, mutta ei se  nyt enää niin pelottavaa ollut, mutta lääkäri oli vaihtunut ja tää ei nyt kyllä mulle jutellut yhtään mitään - toisaalta mää halusinkin sieltä pois mahdollisimman pian. Lääkkeitä se lääkäri minulle antoi mukaan; vahvemmat tipat silmiin, punkkilääke ja kortisonikuuri, - nyt sekin sitten piti mulle aloittaa : ( ! Heiniksiä saa edelleen syödä vaikka läpi koko kesän, kun oireita on.  Mutta nyt sitten ei saisi olla muiden koirien kans tekemisissä kahteen viikkoon, ettei muut saa tartuntaa minulta - vähä tylsää! Mää kyl ehdin leikkii edellisenä iltana Moonan kans ja meillä oli kyllä kivaa. Tietty harmi nyt jos Moonakin saa punkin nenäänsä. Onneksi mulla ei ole iholla ollut punkkeja yhtään ja toi nenäpunkkikin mahtoi tulla täällä Oulussa, koska meidän mökillä ei kyl punkkeja ole, eihän siellä ole mitään heinikkojakaan, vaan ihan kangasmaasto!

Meillä kävi muuten se Murukoira sieltä etelästä, mää kyllä muistan  kun se niillä käydessäni kävi mun kimppuun kuin yleinen syyttäjä ja siitä mulla on vähä hampaankolossa Murua vastaan. Sisätiloissa pidin etenkin huolen siitä, että Muru pysyy ojennuksessa, komensin sitä ihan kunnolla ja meinashan se välillä kuumeta niin että mopo meinas karata tassuista, kuten emäntä sen ilmaisi. Mutta ainakin mää puolustin mun ruokia, leluja ja välillä vähä omaa perhettänikin. Olisinhan mää leikkinyt sen kans, jos oltaisiin päästy vähä viilettelemään....No, ehkä me ollaan nyt tasoissa ja ehkä voidaan ens kerralla sopia noi kaunat, se jäänee nähtäväksi. No annoinhan mää sitten loppupeleissä Murun nuolla mun ruokakupin ja sai se nukkuu samalla sohvallakin mökillä.

Niin käytiinhän me moikkaan loman alussa Oskua ja Retua. Retulle nyt kyllä kerroin kuka on kuka ja kuka se määrää, onneksi se alkoi tajuta sen, taitaa olla jo leikkien sijaan enemmän kiinnostunut minusta tyttönä. Oskun kans me kyllä leikitään aina, leikit sopii meillä yhteen.  Hohhoijaa, nyt sitten vaan koitan toipua tästä tautitilastani ja toivottavasti pääsemme mökille pian melomaan, eikä noi ihmiset jää tänne kaupunkiin kovin pitkäksi aikaa...