Ruoanlaittoa, NAM!!!!

Siis aivan oikeesti mää RAKASTAN ruoanlaittopäiviä. Tänään meillä oli taas jälleen tällainen päivä. Katsokaas mitä herkkuja emäntä laittoi ja vaikka se aina sanoo ettei se ole oikein ruoanlaittaja niin mun täytyy kyllä sille antaa pointseja tästäkin tämän päivän suorituksesta ja todeta että on se kyl kehityskelpoinen yksilö.







Tässä satsissa oli viljapossun kieltä, jonka emäntä paistoi paistinpannulla - onneksi se antoi mulle paistamatonta kieltä maistiaisiksi - niin koitin mää sille kyl sen verran antaa neuvoja, että ei ihan paistaisi sitä kypsäksi, semmonen rare olisi meikkiksen mieleen, mutta mediumkin käy. 

Tossa isommassa pannussa on sitten viljapossun uunilihaa, kukkakaalta, suolaa ja voita, nam! Minun piti sitten vielä huomauttaa että se valkosipuli unohtui...onneksi sen ehtii lisätä, paistaminen on vasta alussa. Kyllä tuo emäntä on sellainen unohtelija, että ilman minun apua se olisi tosi vaikeuksissa. Onkohan sille tulossa se dementia???

Mä tarkkailen ruoanlaitto-operaatiota huolella, ja siinä on se hyvä puoli, että mä saan koko ajan olla esimaistelija. Tää homma on vähä niinku meidän oma MasterChef Suomi homma. Mä kyllä ylikokkina ja esimaistelijana annan palautetta heti ja olen kyllä tosi ystävällinen, toisin kuin ne kokit siel telkkarissa. Minähän rakastan keittiötä, minusta siellä ei saa huutaa, vaan täytyy käyttäytyä hienostuneesti.

Moi taas täältä mökiltä

Ensi me mietittiin tullaanko nyt lainkaan mökille, ku piti olla tosi tylsät kelit, mutta sitten kuitenkin ajateltiin et mökkikausi alkaa olla kohta lopuillaan niin jos kuitenkin lähdettäisiin. Perjantaina satoi tosi paljon kun tultiin, minäkin kastuin kokonaan, mutta sitten sää parani iltaa kohden. Tänään sitten olikin upea sää ja me mentiin taas lenkille Manamansaloon, oli taas niin mukavaa hyppiä honkien yli, syödä mustikoita, variksenmarjoja ja puolukoita. Mä saan aina juosta siellä ihan vapaana, niin koska mää kyllä menen aina isännän ja emännän luo kun ne huutaa mua, pakkohan se on mennä tarkistaan ettei niillä ole vaan mitään hätää, kyl mää silleen olen kyllä niistä vastuussa.

Sitten oli huippua kun tapasin venerannassa yhden Vilin (samanniminen kun mun yks toinen kaveri), joka oli vasta 8kk, semmonen mäyräkoira, tosi pieni ja meillä oli hauskaa, me juostiin ja Vili meni aina välillä mukkelismakkelis ja se vaan nauroi, kun sillä oli niin hauskaa. Niiden mökki on järven toisella puolella, mutta me varmaan nähdään Vilin kans vielä usein mökkeillessämme. Emäntä kehui minua kuinka hienosti mä osaan leikkii pienten kans! Mää sitten innostuin kovasti ja silloin mää en osaa olla hiljaa vaan alan leikisti äristä ja se Vili ymmärsi sen ihan hyvin, kyllä se halusi leikkii mun kaa niin, ettei se meinannut malttaa lähtee heidän mökilleenkään.
Emäntä ei ottanut yhtään kuvaa,vaikka meillä oli tosi kivat leikit, siitä mää vähä moitin emäntää, koska se on luvannut kuvata mun elämää, jotta saadaan tänne blogiin vähän kuvitusta mukaan, ehkä se laittaa tänne jonkun kuvan sieltä metsästä sitten, kun siellä se otti kuvia koko ajan.

Ruokajuttuja

Mun on ihan pakko kertoa, kun mun safkat on nykysin niin hyviä ja mä ittekin olen alkanut todella kiinnostumaan tuosta ruoanlaitosta, en pelkästään ruoan syönnistä. Tänäänkin olin kaverina tuolle emännälle, kun se laittoi mulle uuniin hautumaan ruokaa. Mä olen aina vähä kuin tarkkailemassa mitä se emäntä laittaa sinne uunivuokaan, lisäksi mä esimaistelen lihat tietysti. Tänäänkin emäntä laittoi viljapossun sydäntä, täytyy myöntää, että liha oli kyllä todella hyvää.

Mä voisin aina silloin tällöin laittaa muutaman reseptin, niin voitte vaikka vinkata teidän kokeillenne, että miten safkat tulisi laittaa. Minä se oikeestaan olen se, joka niinkuin ikäänkuin neuvoo tuota emäntää ja onhan se toki kehittynyt selkeesti. Mutta kyllä minun pitää kuitenkin vähä päältä katsoo ja emäntä on niin hajamielinen, että se saattaa unohtaa mun ruoan sinne uuniin liian pitkäksi aikaa, sitten mää vahdin siinä uunin vieressä, että se ruoka ei pääse kuivumaan, eikä palamaan pilalle. Nyt etenkin kun tuo emäntä ei enää näköjään lähdekään töihin, vaan on taas alkanut lukemaan ja istumaan koneella kaiket päivät niin siitä on taas tullut kyllä sellainen hajamielinen, et sillä unohtuu ihan ajantaju!

Tälläisen tosi loistavan uuniruoan emäntä loihti mulle tuossa toukokuussa:
Viljapossua uunissa:

• viljapossun sydäntä
• katkaravun pyrstöjä
• kukkakaalta
• brokkolaa
• mausteeksi ripaus suolaa, valkosipulia murskattuna hieman ja muutama voinokare

sitten vaan koko homma uuniin hautumaan pariks tunniks!