Sitten oli huippua kun tapasin venerannassa yhden Vilin (samanniminen kun mun yks toinen kaveri), joka oli vasta 8kk, semmonen mäyräkoira, tosi pieni ja meillä oli hauskaa, me juostiin ja Vili meni aina välillä mukkelismakkelis ja se vaan nauroi, kun sillä oli niin hauskaa. Niiden mökki on järven toisella puolella, mutta me varmaan nähdään Vilin kans vielä usein mökkeillessämme. Emäntä kehui minua kuinka hienosti mä osaan leikkii pienten kans! Mää sitten innostuin kovasti ja silloin mää en osaa olla hiljaa vaan alan leikisti äristä ja se Vili ymmärsi sen ihan hyvin, kyllä se halusi leikkii mun kaa niin, ettei se meinannut malttaa lähtee heidän mökilleenkään.
Emäntä ei ottanut yhtään kuvaa,vaikka meillä oli tosi kivat leikit, siitä mää vähä moitin emäntää, koska se on luvannut kuvata mun elämää, jotta saadaan tänne blogiin vähän kuvitusta mukaan, ehkä se laittaa tänne jonkun kuvan sieltä metsästä sitten, kun siellä se otti kuvia koko ajan.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti