Syksyn tuntua ilmassa

Elämä voittaa, on alkanut mukavat syksyn säät, kun tuo monsuunikausi päättyi, tai niin ainakin toivon ja toivottavasti myös ne ukonilmat! Ukonilma on mun painajainen, silloin mua pelottaa aivan kamalasti, silloin menee ruokahalu, leikkihalut ja yritän vaan löytää jonkun turvallisen kolon, ettei se ukkonen mua löydä. Emäntä ja isäntä aina koittavat rohkaista minua, ettei sitä mukamas tarvi pelätä, mutta minäpä kuulin aika ikävän tarinan tältä kesältä, jossa joku isännän tutun koira oli koirankoppiin saanut salamaniskun ja kuollut.
Höh, ei muka tarvi pelätä.

Mökillä on nyt kiva kun pääsee laiturille ettei tassut kastu ja lenkkelykin on paljon mukavampaa, kun ei heti sen jälkeen joudu suoraan suihkuun, vaikka niin minulle taas kävi yks päivä. Oltiin Moonan kans lenkillä Oulussa ja meillä oli tosi mahtavaa, juostiin ihan sikana yhdellä niityllä, sieltä löytyi ihana lammikko ja mitkä sulotuoksut siitä sainkaan turkkiini ihan niskoja myöten, vaan eipä kelvannut emännälle vaan siitähän seurasi taas se kuuraus shamppoon kera. 

Me ollaan nyt taas täällä mökillä - viikonloppu kun on, ja eilen me käytiin taas Manamansalossa lenkillä, metsässä on niin kivaa kun siellä on kaatunut niitä isoja honkia ja me isännän kans juostaan kilpaa ja hypitään niiden yli. Emäntä sitten kuvasi, kun mää sanoin että otappas jokunen hieno kuva mun hypystä. Sillä reissulla me käytiin Martinlahden kaupallakin ja siellä mä näin jotain jota ennen en ole nähnyt se oli aika jännittävää, ne haisi hevoselle, mutta ne ei olleet niin isoja. Mua ei sitten päästettykään lainkaan autosta ulos ja mä haukuin ihan hirveesti, jotta ne olisi kertoneet mitä ne oikein ovat, ne ei olleet moksiskaan. Emäntä sitten kertoi minulle, että ne on poneja ja että ens kerralla mä saan käydä katsoon niitä lähempää.

Mun allergiset oireet on olleet poissa, joskus ihan vähän kutiaa varpaan välejä tai niskaa, leuan alustaa, mutta aika harvoin. Enkä mä nyt ole enää syönyt mitään lääkkeitä, mun ruokavalio on  tarkkaa.
Täällä mökillä mä saan aina kalaa, ahven on mun bestis, haukikin menettelee. Pesupäiviä minulla on aika usein, se on tympeetä, mutta emäntä sanoo, että allergiashampoolla pesut tekee hyvää, no pakko kait sitä on uskoa. Syksyhän tietää kyllä paljon pesuja.

Tasapainoilun taituri

Mä olen sitä mieltä että syksy on tullut - kesä vaan unohtui välistä ja minusta se on vaan hyvä että talvi on lähempänä. Nyt mä olenkin käynyt lenkillä aika paljon tuossa Mananmansalossa, täytyyhän noita isäntää ja emäntää koittaa liikuttaa. Toi emäntä ei meinaa ymmärtää, että miten kivaa on juosta vesirapakot metsälenkillä, mää juoksen kaikki rapakot läpi ja joskus kahteen kertaankin, siitä tulee tosi hyvä fiilis. Etteikö muka olisi rapakossa kastumisella ja pesulla mitään eroa - höpö, höpö siinä on todella suuri ero - pesussa kastuu ylhäältäpäin ja haju on ihan sietämätön turkissa, et musta tuntuu etten kestä sitä. Rapakoista taas vesi kastelee alhaaltapäin ja haju on ihan ok. 

Tuolla metsässä on kaatunut aika paljon puita ja niiden yli on tosi nastaa hyppiä. Minähän olen siis tosi ketterä ja taitava, mun tasapainokykyni on aivan mestariluokkaa, veneessäkin minä olen kokkakoirana aina, mut noi isäntä ja emäntä varottelee koko ajan, et minä mukamas tipahdan järveen, mutta se on ihan naurettavaa, eihän siinä niin voisi käydä tällaiselle tasapainoilun taiturille, tietäisivätpä millaisissa oloissa esi-isäni siellä Tiibetissä joutuivatkaan vuoristossa ollessaan samoamaan.

Katsokaas kun on paljon rapuja...mun vaisto sanoo, että noihin ei kannata mennä tutustumaan sitten kovin läheltä, joten tietyn välin pidän niihin, kyllä ne mua kiinnostaa silti kovasti....

Näin se elokuu on jo puoles välissä ja me nautitaan mökillä olosta vielä niin kauan kuin tarkenee takkatulen ääressä olla ja vettä pitkin pääsee kulkemaan.