Tasapainoilun taituri

Mä olen sitä mieltä että syksy on tullut - kesä vaan unohtui välistä ja minusta se on vaan hyvä että talvi on lähempänä. Nyt mä olenkin käynyt lenkillä aika paljon tuossa Mananmansalossa, täytyyhän noita isäntää ja emäntää koittaa liikuttaa. Toi emäntä ei meinaa ymmärtää, että miten kivaa on juosta vesirapakot metsälenkillä, mää juoksen kaikki rapakot läpi ja joskus kahteen kertaankin, siitä tulee tosi hyvä fiilis. Etteikö muka olisi rapakossa kastumisella ja pesulla mitään eroa - höpö, höpö siinä on todella suuri ero - pesussa kastuu ylhäältäpäin ja haju on ihan sietämätön turkissa, et musta tuntuu etten kestä sitä. Rapakoista taas vesi kastelee alhaaltapäin ja haju on ihan ok. 

Tuolla metsässä on kaatunut aika paljon puita ja niiden yli on tosi nastaa hyppiä. Minähän olen siis tosi ketterä ja taitava, mun tasapainokykyni on aivan mestariluokkaa, veneessäkin minä olen kokkakoirana aina, mut noi isäntä ja emäntä varottelee koko ajan, et minä mukamas tipahdan järveen, mutta se on ihan naurettavaa, eihän siinä niin voisi käydä tällaiselle tasapainoilun taiturille, tietäisivätpä millaisissa oloissa esi-isäni siellä Tiibetissä joutuivatkaan vuoristossa ollessaan samoamaan.

Katsokaas kun on paljon rapuja...mun vaisto sanoo, että noihin ei kannata mennä tutustumaan sitten kovin läheltä, joten tietyn välin pidän niihin, kyllä ne mua kiinnostaa silti kovasti....

Näin se elokuu on jo puoles välissä ja me nautitaan mökillä olosta vielä niin kauan kuin tarkenee takkatulen ääressä olla ja vettä pitkin pääsee kulkemaan.