Joulua odotellessa

Pitihän ne perinteiset joulukuvat ottaa, Moona ei oikein vielä osaa pysyä paikallaan, kun se lisäksi menee aina ihan "sekaisin" minusta jos on ollut pitempi väli ettei olla leikitty yhdessä.

Yökylässä

Mää pääsin yökylään eka kertaa elämässäni, ihan yksin siis. Ihmettelinkin, että emäntä innostui tekemään mulle sapuskaa ihan hirveät määrät, oli siinä minulla päivystämistä monena iltana. Sitten tuli päivä, kun meillä pakattiin laukkuja, seurasin tarkkaan, että milloinkas mun laukku pakataan ja ajattelin, että nyt mennään mökille varmaan. Ja niin se minunkin laukku pakattiin, leluja, pyyhkeitä, harja, kampa, kurapuku ruokakupit, namit jne. Mutta sitten minut vietiinkin Moonan luokse ja jätettiin sinne. Ensin mää olin pettyny, ku luulin et mennään mökille, mutta minut ja laukku ruokineen jätettiinkin Moonan luokse. Emäntä sanoi, et ovat monta päivää pois ja lentävät lentokoneella ja pyysi mua odottamaan. Ensin mua kyllä itketti, mutta kun sitten Leevipoikakin luhdutti minua ja Moonakin osoitti myötätuntoa ja kaikki olivat niin kivoja minulle niin ajattelin, että kyllä minusta hyvä huoli pidetään. Ja niin kyllä pidettiinkin, mikäs tässä tuttujen kans.

Sitten mää pääsin vielä toiseenkin kyläpaikkaan Toppilansaareen, siellä en ollut vielä käynyt, mutta kun tuttu ihminen vei minut sinne uuteen kotiinsa, niin ei siinäkään ollut mitään pelättävää. Kuulin, kun minusta kerrottiin isännälle ja emännälle puhelimessa, että voin hyvin, syön hyvin ja vatsavaivojakaan ei ole ollut, niin  ja makaan päikkäreillä jalat pystyssä, niin totisesti teinkin.Siitäpä tässä todistekin, ei siis huolen häivää.

Mun puolesta käykööt toistekin reissussa, kyllä se jälleen näkeminen on sen verran ihana juttu. Nyt siis olen jo kotona taas ja mikäpä se kotioloja voittaisi : ). Ja jälleen näkemistä.

Kiitokset molempiin hoitopaikkoihin, minusta oli niin kiva olla yökylässä ja kun sain niin hyvää hoitoakin.

Lunta tulvillaan....

Muutama päivä sitten alkoi sataa lunta, vähä mää olin onnellinen. Mää tykkään tosi paljon lumesta, se tuntuu mukavalle tassujen alla ja siinä voi piehtaroida, sitä voi syödä, se vaan on niin niin hauskaa : )


Mulla on ollut sellainen emäntä-koira-päivä tänään, olen päässyt joka paikkaan mukaan. Emäntä sanoi, et tänään ollaan yhdessä mahdollisimman paljon, koska nyt on joku ihmeellinen VAPAA VIIKONLOPPU ja tästä ajasta nautitaan.

Kävin mää Moonaakin moikkaamassa tänään ja juostiin taas kilpaa. En ole vielääkään saanut opetettua Moonalle sitä, ettei se aina tarttuisi mua niskasta kiinni, se mua vähä ärsyttää välillä ja koitan vähä ojentaa Moonaa, mutta se on niin innoissaan aina minusta, että se vaan unohtaa sen joka kerta.  Kyllä kait se Moona sen joskus oppii - toivon mukaan.

Viileässä on kiva viilettää

Käytiin taas mökillä, isäntä ja emäntä keräsivät ruokia kasseihin ja sitten minäkin tajusin, että nyt täytyy kyllä piilottaa omat eväät, koska tunnelma oli ettei tänne vähään aikaan mahdeta tullakaan. Kaivoin kunnon kuopan, jonne sitten piilotin luuni, vähän minulla oli epäileväinen tunne siitä onko luu tarpeeksi hyvin piilotettuna, mutta ei auta kuin toivoa, että ensi keväänä luu löytyy entistä makoisampana sieltä mullan alta.

Oli oikein hauskaa, kun isäntä leikki minun kanssa, vallan riehaannuin ilosta. Täytyy sanoa, että uusi terassi on kyllä hyvä paikka vähän irrotella.

Minun korvatulehdus alkaa olla ohi, mutta vielä pitää jokunen päivä tippoja korviin laittaa. Korva ei kyllä minua vaivaa enää lainkaan, mutta silti emäntä vaan tiputtaa noita tippoja joka aamu ja ilta, minä en kyllä enää välittäisi tuosta lääkkestä, vaikka ei se nyt niin hankalaakaan ole. Enemmän minua kyllä vaivasi kaksi punkkia, jotka toin ilmeisemmin etelän reissulta tulijaisina, onneksi ne saatiin nipistettyä pois niskastani. Jouduinkin sitten kunnon syyniin ja tietysti minut taas pestiin, se on kyllä ärsyttävää.




Eilen minun hyvä ystäväni Moona tuli yllättäin kylään, voi sitäkin riemua mikä jälleen näkemisestä syntyi.

Pääsimme onneksi läheiselle ruohikolle purkamaan energiaamme. Sen jälkeen tutkimme yhdessä läheistä ojaa, josta löytyi ihanaa raikasta vettä sammuttamaan janoa.

Syksy on tullut

Tänään me mentiin lääkäriin laittamaan rokotukset kuntoon - muistikohan se lääkäri edes pistää, kun mää en vaan huomannut yhtikäs mittää tapahtuvaksi. Sitten se kaiveli mun korvia, varmaan sen vuoksi kun mua on viikonloppuna kutissut korvia aikalailla. Siitä korvatarkistuksesta mää en kyllä yhtikäs tykkää, mutta se on vaan kestettävä. Sitten se lääkäri antoi meille lääkettä mukaan, sanoi et ulkokorvatulehdus. kotona laitettiin taas sitä korvanpuhdistusnestettä korviin ja mä sain myös heinixiä, kun se lääkärikin uskoi, et se on allergista tää korvahomma ja olihan siellä hiivaa, ei kuiteskaa kovin paha tulehdus.
 Muutenhan mulla ei ole ihmeitä  vaivoja ollut pitkään aikaan. Mulla on tosi hyvä ruokahalu, mut enmää silti painanut tänään kuin 10,7 kg. Mää olen niin paljon lenkkeillyt tuon isännän kans etenkin, kun emäntä on niin kiireinen aina....Minähän olinkin isännän kans tosi kaukana melkein viikon, siellä me poimittiin sieniä joka päivä ja sain juosta metsässä, siellä oli kyllä hurjan hauskaa, vaikka kotiin tulokin on aivan ihanaa, vähä olikin suoraansanottuna koti-ikävä. Näin mä sen Murunkin siellä, mutta ei se alkanut mun kans leikkimään, vaikka kuinka yritin sitä innostaa.

vielä on kesää jäljellä...

Elokuu alkaa olla lopullaan, niin on kiirusta pidellyt etten ole ehtinyt paljoa koneelle kirjoittelemaan. Kaupungissa ollessani mulle on aina niin paljon postia kaverit jättäneet ettei ehdi kuin niitä lukemaan ja vastaamaan viesteihin. Sitten käyn moikkaan Moonaa, aina kun vaan siihen liikenee aikaa.

Mutta sitten mökille mentyä voisi kait kuvitella et ehtisi blogiin kirjoitella ja päivittää asioita, mutta ei sielläkään oikein malta koneella olla. Minä olenkin ollut nyt paljon isännän kans mökillä, meillä on siellä näet sellainen projekti menossa, että päivät ja illat kuluu tosi nopeeta. Sitten mikä mukavinta, ollaan käyty vetouistelemassa ja kuhaa on saanut nauttia vatsan pullolleen, se on sitten tosi hyvää kalaa. Minulla on taas mennyt tosi hienosti ettei allergisia oireita ole ollut pitkiin aikoihin, kesän mentyä aletaan katsomaan joko ruokavalioon voisi jotain lisätä varovasti. Pikkutestejä on tullut isännän kans tehtyä, kun ollaan kahdelleen oltu mökillä...Wilhelm-makkaraa, leipää....Hysssttt, ei voi oikein tuolle emännälle kertoa, se repii pelihousut kun kuulee näistä meidän isännän kans tehdyistä kokeilusta.

"mummolassa"

Onpa ollut outo viikko, isäntää ei ole näkynyt
senkummemmin kun se yks aamu läksi...

Sitten mentiin yks päivä pitkästä aikaa mummolaan.
Minä olin aivan innoissani, mutta sitten heti kohta mä jäin ihan yksin sinne  - kaikki vaan häipyivät jonnekin, eikä mua otettu mukaan, vaikka mää koittin kovasti ulvoa, et nyt te unohdittejotakin - toisin sanoen minut!!!!! No onneksi se ei kyl ollut ihan kamalan pitkä aika, mutta minusta se oli lähes ikuisuus. Emäntä oli kyllä sen ikuisuudenkin pois, mut onneksi se tuli mun luo yöksi, että sai sitten nukkua ihan rauhassa, kunhan vaan piti huolen ulko-ovella ettei se vaan pääse livahtamaan mun huomaamatta minnekään. Sitten loppuaika mummolassa olikin kivaa, sain rapsutuksia ja mua huomioitiin ihan tosi paljon, mutta sitten Retu ja Osku tulivat  ja "varastivat shown" ja  vähä häiritteen siten mun auvoisaa onnea - toisaalta olihan mää vähä mielissään siitä poikien huomiosta kuitenkin.... mutta mulla on nyt vähä sellainen vaihe päällä, että mää en oikein tiiä tykkäänks mä pojista vai en....hmmmm...

Mutta sitten mää tutustuin yhteen kaniin. Ekaks me pelättiin vähä kumpikin toisiamme, mutta sitten alettiin tulla jo vähä niinku tutuiks, ku kumpikin tajus, ettei kumpikaan halua pistellä toistaan iltapalaks. Vähä mua olis kiinostanu vaikka leikkii sen kanin kans, mutta ehkä toisella kertaa sitten. Tänään mää kuulin, et isäntä tulee kotiin ja sitä mää nyt ootan tosi innolla.

Kesälomalaisena

On ollut lomalla niin kiirusta, ettei oile millään ehtinyt täällä blogissa käydä kertomassa kuinka kiirusta on ollut. Mulla on mennyt päivät pitkät tarkkaillessa mökin portailta liikennettä järvellä, sitten on pitänyt nukkua varastoon, koska elämä lomalla on niin arvaamatonta, että koskaan ei tiedä kuinka pitkälle matkalle ollaan milloinkin menossa. Me ollaan oltu lähes koko loma mökillä, mutta sitten ollaan hieman matkusteltu, kun on sattunut sadepäivä ja ollaan me käyty pari kertaa kaupunkikodissakin pikaisesti. Yks päivä tehtiin pitkä reissu veneellä pitkin Oulujärveä, mutta mua vähä tympäsee, kun en voi nousta kokkaan tuossa isossa veneessä, siksi tykkään enemmän pikkuveneestämme, kun siinä pääsee tuulettumaan niin mukavasti.

Metsäretket kuitenkin voittaa mökillä kaiken, onneksi mun esterataa ei oltu viety minnekään, vaan se oli edelliskesästä säilynyt koskemattomana. Mä sitten tykkään kun pääsee hyppäämään kilpaa isännän kans.

Kaupungissa käynnin yhteydessä näin pitkästä aikaa Moonaa, mun parasta kaveria...sitä mää vaan ihmettelen, et mitä hauskaa siinä nyt on et kastelee ittensä vapaaehtoisesti järvessä, sitten vielä kastelee minut siinä sivussa. Onneksi sieltä järveltä lähdettiin pois niin Moonakin vähän kiinnostui leikkimään mnun kanssa.

Nyt se sitten tää lomailu on aika loppusuoralla ja ja arki alkaa, siinä on tietysti se hyvä puoli, että mää nään Moonaa enemmän, mutta mökillä me ei sitten päästäkään käymään kuin viikonloppuisin.

Lomalla mökillä

Mökillä täytyy ladata akkuja ja ottaa rennosti elämä. Mutta pitikin sattua, et mulla oli vatsa hieman herkällä ja on tullut hieman löysää ja pesulla on pitänyt käydä aika usein.
Sitten mä aloin saada Aptus tabletteja, jotka auttavat ruoansulatusongelmissa, piti myös vähän pitää nestediettiä ja sitten se helpotti. Nyt sitten huonohkosti nukuttujen öiden jälkeen uni maistuu.
Samaan aikaan mua alkoi taas kutista takatassusta, jota vaivaa ei ole pitkiin aikoihin ollut.            Minähän jouduin oikein kunnon syyniin. Tarkistuksen jälkeen ei löytynyt kovinkaan pahaa jälkeä, takatassun varpaanvälit vähän punotti ja  massun alusta oli sitten vähän rikki, sitä sitten puhdistettiin ja laitettiin bacibactia ja kova kielto tuli ettei saa nuoleskella. Sitten aloitettiin heinix (cetirizini) vielä tänään. Katsotaas josko nämä lääkitykset auttaisivat.  Nyt jo kyllä tuntuu helpottavan, josko tässä nyt pääsisi oikein kunnolla nauttimaan lomasta!

Kesälaitumella

Tervehdys täältä niittyleinikkien seasta. Oulussa ollaan, mutta kohta muutetaan mökille pitkäksi aikaa - tai no ainaski siellä vietämme aikaa enemmän kuin Oulussa, jos ilmat sallii. Emäntä on nyt ollut hyvällä tuulella ja kovasti pakkailee tavaroita mökille menoa varten ja on laittanut minulle kovasti ruokaa, joten tässä on tiedossa hyvät ajat. Tokihan minä odotan, että kaverit kävisi moikkaan mua siellä mökillä, vaikka meillä on kyllä paljon puuhaa siellä, kun on kaikenlaista lautatavaraa hommattuna. Koitan kuitenkin vähän päivittää kesäkuulumisiani sieltä mökiltä käsin.

Kuulumisieni päivitystä

Hieman on kiirettä pidellyt tuolla minun avustajallani. Niin että jopa unohti minun synttäritkin. Minä täytin 4 vuotta - aika anteeksi antamoton unohdus. Toisaalta ihan ymmärrettävää, kun tietää kenestä on kysymys, siis tuosta emännästä. No, on se sitten hyvitellyt minulle unohdustaan eräämmänkin kerran. Minullahan on mennyt yllättävän hyvin tää kevät, vaikka vähän jo kauhulla varauduin kuinka mää reagoin, koska keväisin mulla on ollut vähän noita allergisia oireiluja, mutta nyt on kyllä tähän asti päässyt ihan ilman oireita.


Mulla alkoi juoksutkin tuossa vähä aikaa sitten, mutta elämä on mennyt omaa rataansa, joskin eipä paljon ilman hihnaa ole saanut kulkea täällä kaupungissa. Oltiin mökillä tuossa viikonloppu ja siellä sain juosta vapaana metsässä. Mun emäntä oli repiä pelihousut, kun siellä mökillä grillattiin broileria ja siitä jäi sitten hyvänen laatikollinen tosi mauskasta marinadia niin mää pistelin poskeeni sen. Ja siitäkö nousi ihan kamala haloo. Siis mitä ne sillä marinaadilla olis tehneet, kysynpähän vaan.
Varmaan olisi hyvät marinadit menneet roskiin, niinkuin yleensäkin. Kyllä siitä sitten saikin kuulla kuittailua, olin sitten koko viikonlopun ajan marinadikoira. Ja emäntähän se oli kauhuissaan et mun maha menee ihan sekaisin - se mitään sekaisin mennyt, höpö, höpö. Sitten se oli kauhuissan myös, että nyt tulee kamalat kutinat, mutta ei siitä tullut mitään ongelmia. Lopulta se uskoi, että voi rauhoittua ja keskittyä ihan johonkin muuhun asiaan. Sitten me bongailtiin lintuja auringon paistaessa ja lämpömittarin kivutessa aina  + 23 asteen tienoille. Kaikki oli muuten hyvin, mutta minä en kyllä kamalasti tykännyt siitä, kun siellä tehtiin rakennushommia, ne valtavan isot koneet oli kylläaika pelottavia, silloin menin äkkiä mökin sisälle turvaan. Voi sitä nautintoa, sitten kun se kamala ääni hiljeni ja minä sain nauttia järvelle katsomisesta, lintujen bongailuista ja kuunnella niiden siritystä. Sitten tietysti seurasin tarkkaan jos joku liikkui järvellä, onneksi ne kulkivat sen verran kaukana, ettei ollut pelkoa, et ne tulisi minun reviirilleni.

Iloista Vappua kaikille!

                        Joskus vaan Vappuna se meno on niin kovaa, että tarvitaan vähän jarruja!

Pitkästä aikaa mökillä

Käytiinpä mökillä 28.4. Mentiin ihan rantoja myöten ja minua ei pelottanut lainkaan. Koitinkin vähän katsoa ensin uppoaako isäntä ja seurasin hänen jalanjälkiään....emäntää se vähän hermostutti tuolla jäällä liikkuminen.

Mökillä näyttikin kaikki olevan ihan kunnossa, mitä nyt laituri oli vähän vinossa.
.

Kyllä mää nautin kun mökillä oli vielä jossain paikoin lunta ja sain pyöriskellä ja ottaa lumikylpyjä. Tontti oli kuitenkin ihan jo lumeton ja aurinkokin paistoi lämpimästi.
Sitä mää vaan en ymmärtänyt et mun piti olla hihnassa, nekä saanut seurata isäntää...ehkä mun vaan piti jäädä vartioimaan mökkiä emännän kans ja huolehtimaan että takassa on puita.

Kevättalven ihanuus

Kyllä on ollut mukavaa kun on saanut käydä juoksemassa tuossa joella, mutta jos näin lämmintä alkaa olla niin hauskuus ei jatkune enää kauaa.

 Olen käynyt joka päivä juoksemassa, milloin Moonan kans ja milloin noiden isännän ja emännän kans. Se mua välillä harmittaa kun kaukaa näkee et siellä menee lajikumppaneita mutta ku ei pääse aina leikkiin niiden kans.

 Minä olen nyt käynyt päivähoidossa Moonan luona, kun  isäntä lähti Ruotsiin ja emännällä on niitä menoja vähä turhan paljon. Kyllä se lupailee aina et ei tätä ikuisesti kestä, että kyllä se vielä helpottuu. No sitä odotellessa. Kyllä mulla oli mukava päivä Moonan luona, mutta olin mää tosi helpottunut ku emäntä sitten haki minut kotiin ja sain ihan rauhassa loikoilla...lastenhoito ei ole helppoo ja ottaa se voimille, kun kokopäivän kaitset yhtä villikkoa, vaikka kyl mää siitä Moonasta tykkään kovasti. Onhan se mun paras kaverikin.

Ja täytyy sanoa, et lumi on kyllä elementtinä kaikista ihanin!! Saapa nähdä milloin tuo sulaa pois, veikkaan et se tapahtuu aika pian - No sitten päästään mökkeilemään.
Se mun täytyy sanoa, että nyt on mennyt hyvin tuon allergian suhteen, ruokavalioon ei olla lisätty mitään kokeilumielessä. Ahventa olen saanut nyt aika usein, mutta se on aina sopinut minulle - onneksi, sillä se on suurta herkkuani. : )))

Iloista Pääsiäistä!

Kevättä rinnassa

Nyt on ollut upeat säät, aurinko paistaa kirkkaasti ja mää olen päässyt hiihtoreissuille mukaan. Tuossa Oulujoella mä saan juosta vapaana, koska pääsääntöisesti mähän olen siis tosi tottelevainen, mutta joskus mä saatan vähä yllättää ja juoksen jonkun hiihtäjä-koira-parin perässä, koska se vaan on niin hauskaa : )) !





Moona ei pääse mun kans vapaana juokseen, koska Moonalla on nyt juoksut. Eilen mä kävin Moonan luona iltakylässä ja se oli kyllä aika villinä, koitin sitä toppuutella, et rauhoituhan vähän, mutta Moonalla oli kevättä rinnassa, eka juoksut nimittäin ja se oli vähän hämillään uusista oudoista fiiliksistään.

Mä todella odotan milloin tuo emäntä ehtisi laittaa minusta ja Moonasta sen videoinnin tänne blogiin - sitä saa vissiin odottaa. Katselin tuossa itsekin sitä videokameraa, et onko se koko tallennus enää tallessa. Kiirettä ja kiirettä mukamas - ei tuo kyllä aina siltä vaikuta, et niin kiirus olisi.

Eläinlääkärissä 12.3.

Taas me mentiin sinne eläinlääkäriin, aluks siellä oli ihan mukavaa, kun siellä oli monta koiraa ja mää niin olisin tehnyt tuttavuutta niiden kans, mutta se  hihna oli sen verran tiukalla, et pääsin vaan haisteleen vähän.
Sitten kun se täti sanoi mun nimen niin me mentiin sinne toiseen huoneeseen - silloin mää muistin, että ei hitsi tuonne en halua, mutta ei se hangottelu auttanut, emäntä oli niin päättäväinen, et ei siinä auttanut mikään, sinne vaan ja ovi kiinni. Mutta täytyy taas vaan ihmetellä, että sehän vaan katsoi mun korviin ja jutteli mukavia, eikä se ollutkaan mitään kamalaa, ei käynyt kipeetä ja kaiken kukkuraksi se kehui mun korvaa hyvin parantuneeksi ja emäntä tuli kamalan iloiseksi. Joten loppu hyvin ja kaikki hyvin : ) !

Kehumatta paras

Tässä on kertynyt hieman kerrottavaa, kun ei ole ehtinyt millään näihin kirjoittamispuuhiin ja ennen kaikkea tuo emäntä ei ole jaksanut noiden kuvien kanssa puuhata, kun se on maannut vaan peitto korvissa kuumeen kourissa. Nyt sitten aloin jo hoputtaa, että nyt olisi aika päivittää blogia kun kuukausikin vaihtui.

Meillä oli Etelä-Suomesta vieraita tuossa pari viikkoa sitten. Minulla ei ollut kyllä kovinkaan hyvät päivät juuri silloin ja kun vanha "tappelukaveri" Muru oli mukana niin kyllähän se meni vähä niinkuin rähinän puoleen se yhdes olo. Mielipiteeni on se, että nukkuva koira on paras koira, tämä pätee siis Muruun kun se oli meillä. Silloin voin vain olla varma ettei se vaan vie MUN sapuskoja, MUN leluja, MUN laumanjäseniä.  No oli mulla pätevä syy olla erityisen ärhäkkänä Murulle, sillä mullahan olikin silloin korvatulehdus : ( . 

Käytiin sitten lääkärissä ja ensin minä en silleen muistanutkaan, että siihen paikkaan mitään

 ikäviä muistoja olisi ollut, mutta sitten sinne vastaanottohuoneeseen ku mentiin mä äkkiä älysin,

 että mikä oli homman nimi. Hitsi ku pelotti. Mutta täytyy myöntää et se lääkäri oli kyllä mukava.

 Se otti mun korvista pumpulitikulla näytteet, joissa oli sitten hiivaa ja sekalaisia bakteereita,

 sellasia sauvamaisia, jotka yleensä ovat pitempi aikaisia hoidettavia, joten hän määräsi 

minulle 3 viikon tippakuurin ja kontrolliin pitää mennä myös. Ei siis ole helppoa sietää  korvakipuisena ketään ylinmääräistä kilpailijaa, aatteleppa vaikka omalle kohdalle.Niin kyllä se niin on, että kehumatta paras, juuri kun emäntäkin sanoi, että mahtavaa kun nyt olen ollut terveenä ja oireettomana koko syksyn niin näin tässä kävi ja siinä sairastui koko lauma samoin tein, kylläkin nuo ihmiset niiden omiin viruksiinsa.

 Viikko sitten me mentiin tuohon Oulujoelle leikkimään Moonan kans ja kyllä me juostiin lujaa ja hauskaa oli! Et kyllä mää olen nyt ihan voiton puolella tuon korvatulehduksen kanssa. Sitä syytä siihen tulehdukseen voi vain arvailla, ehkä se on joku ruoka-aine, jota olen saanut "vahingossa" tai sitten ei. Onneksi tuo tulehdus huomattiin nopeesti ja aloinkin toipua siitä tosi nopeeta.

Nyt sitten jatketaan ihan samalla tavalla niin ettei nyt lisätä mitään uutta ruoka-ainetta, kun kevätkin on jo käsillä ja  muutkin altistavat tekijät alkavat ehkä vaikuttamaan, odotellaan mitä kevät tuo tullessaan. Ainakin nyt on aurinkoa tuonut mukavasti. : ))

No problem!

Halusin vaan kertoo, että minulla menee hyvin. Olen syönyt broileria nyt kolmen viikon aikana kerran viikossa ja ei ole tullut ongelmia siitä. Ei kuitenkaan pidetä kuulema kovaa kiirettä muiden ruoka-aineiden kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että broileri maistuu niin niin hyvälle!Minulla ei kyllä ole valittamista ruoasta. Nyt kun tuo emäntä älysi paistaa porsaankielenkin uunissa niin onhan se hyvää.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Onneksi on tuo vuoden vaihde jo takanapäin - selvisin hengissä, vaikka nyt kyllä olin varma että se paljon puhuttu maailmanloppu tästä on tulossa - ei kait se nyt ihme jos siinä olisi vähä ajan suhteen erehdytty - ennustuksessa meinaan. Kyllä se semmosta pauketta taas oli.  No ennen sitä mulla oli kyl mukava päivä, Moona oli mun luona taas leikkimässä.

Seuraavana päivänä käytiin taas Moonan kans lenkillä ja saatiin  juosta vapaina pitkä lenkki. Ei haitannut vaikka lunta pyrytti taivaan täydeltä.

Mun sosiaalinen elämä on kyl ollut aika vilkasta,
hyvä kun ehtii nukkumaan välillä.

Ruokapuolella mä hämmästyin yks päivä, et sain broileria, kyllä se maistuikin, kun en ollut saanut sitä kun viime talvena viimeksi. Emäntä sitten kertoi, et nyt eliminaatio-dietti etenee niin et aletaan kokeilemaan yhtä ainetta kerrallaan, et tuleeko oireita, saatais vähän vaihtelua mun ruokavalioon ja ehkä jonakin päivänä selkiäisi mikä sen kutinan mulle aiheuttaa. Nyt onkin mennyt pitkään tosi hyvin. Saas nähdä miten käy broilerin kans.

Tänään minut yllätti pieni Steffi-koira vierailullaan meillä. Steffi kävi meillä eka kerran, nyt me saatiin peuhata yhdessä, vaikka Steffin emäntä vähä näyttää pelkäävän - ehkä se luulee, että Steffi syö minut! Meillä oli kyllä Steffin kans heti alkuun niin yhteinen sävel leikkipuuhissa. Oikein Steffistä on kehittynyt hieno koira.