Taas me mentiin sinne eläinlääkäriin, aluks siellä oli ihan mukavaa, kun siellä oli monta koiraa ja mää niin olisin tehnyt tuttavuutta niiden kans, mutta se hihna oli sen verran tiukalla, et pääsin vaan haisteleen vähän.
Sitten kun se täti sanoi mun nimen niin me mentiin sinne toiseen huoneeseen - silloin mää muistin, että ei hitsi tuonne en halua, mutta ei se hangottelu auttanut, emäntä oli niin päättäväinen, et ei siinä auttanut mikään, sinne vaan ja ovi kiinni. Mutta täytyy taas vaan ihmetellä, että sehän vaan katsoi mun korviin ja jutteli mukavia, eikä se ollutkaan mitään kamalaa, ei käynyt kipeetä ja kaiken kukkuraksi se kehui mun korvaa hyvin parantuneeksi ja emäntä tuli kamalan iloiseksi. Joten loppu hyvin ja kaikki hyvin : ) !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti