Käytiin taas mökillä, isäntä ja emäntä keräsivät ruokia kasseihin ja sitten minäkin tajusin, että nyt täytyy kyllä piilottaa omat eväät, koska tunnelma oli ettei tänne vähään aikaan mahdeta tullakaan. Kaivoin kunnon kuopan, jonne sitten piilotin luuni, vähän minulla oli epäileväinen tunne siitä onko luu tarpeeksi hyvin piilotettuna, mutta ei auta kuin toivoa, että ensi keväänä luu löytyy entistä makoisampana sieltä mullan alta.
Minun korvatulehdus alkaa olla ohi, mutta vielä pitää jokunen päivä tippoja korviin laittaa. Korva ei kyllä minua vaivaa enää lainkaan, mutta silti emäntä vaan tiputtaa noita tippoja joka aamu ja ilta, minä en kyllä enää välittäisi tuosta lääkkestä, vaikka ei se nyt niin hankalaakaan ole. Enemmän minua kyllä vaivasi kaksi punkkia, jotka toin ilmeisemmin etelän reissulta tulijaisina, onneksi ne saatiin nipistettyä pois niskastani. Jouduinkin sitten kunnon syyniin ja tietysti minut taas pestiin, se on kyllä ärsyttävää.
Eilen minun hyvä ystäväni Moona tuli yllättäin kylään, voi sitäkin riemua mikä jälleen näkemisestä syntyi.
Pääsimme onneksi läheiselle ruohikolle purkamaan energiaamme. Sen jälkeen tutkimme yhdessä läheistä ojaa, josta löytyi ihanaa raikasta vettä sammuttamaan janoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti