Mää pääsin yökylään eka kertaa elämässäni, ihan yksin siis. Ihmettelinkin, että emäntä innostui tekemään mulle sapuskaa ihan hirveät määrät, oli siinä minulla päivystämistä monena iltana. Sitten tuli päivä, kun meillä pakattiin laukkuja, seurasin tarkkaan, että milloinkas mun laukku pakataan ja ajattelin, että nyt mennään mökille varmaan. Ja niin se minunkin laukku pakattiin, leluja, pyyhkeitä, harja, kampa, kurapuku ruokakupit, namit jne. Mutta sitten minut vietiinkin Moonan luokse ja jätettiin sinne. Ensin mää olin pettyny, ku luulin et mennään mökille, mutta minut ja laukku ruokineen jätettiinkin Moonan luokse. Emäntä sanoi, et ovat monta päivää pois ja lentävät lentokoneella ja pyysi mua odottamaan. Ensin mua kyllä itketti, mutta kun sitten Leevipoikakin luhdutti minua ja Moonakin osoitti myötätuntoa ja kaikki olivat niin kivoja minulle niin ajattelin, että kyllä minusta hyvä huoli pidetään. Ja niin kyllä pidettiinkin, mikäs tässä tuttujen kans.
Sitten mää pääsin vielä toiseenkin kyläpaikkaan Toppilansaareen, siellä en ollut vielä käynyt, mutta kun tuttu ihminen vei minut sinne uuteen kotiinsa, niin ei siinäkään ollut mitään pelättävää. Kuulin, kun minusta kerrottiin isännälle ja emännälle puhelimessa, että voin hyvin, syön hyvin ja vatsavaivojakaan ei ole ollut, niin ja makaan päikkäreillä jalat pystyssä, niin totisesti teinkin.Siitäpä tässä todistekin, ei siis huolen häivää.
Mun puolesta käykööt toistekin reissussa, kyllä se jälleen näkeminen on sen verran ihana juttu. Nyt siis olen jo kotona taas ja mikäpä se kotioloja voittaisi : ). Ja jälleen näkemistä.
Kiitokset molempiin hoitopaikkoihin, minusta oli niin kiva olla yökylässä ja kun sain niin hyvää hoitoakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti