Wau, oli siis niin mahtavaa kun oli lunta satanut - ihan noin vain yön aikana. Olihan se kiva yllätys, kun perjantaiaamuna menin postin hakuun niin maa oli valkeana. Tätä mää olen odottanut ja tästä haaveillut kesän kuumina päivinä - joskin niitä ei niin kovinkaan montaa ollut - mutta siltikin!
Päivänhän kruunasi tietysti se, että Moona tuli hakemaan mua lenkille ja me saatiin viiletellä taas ihan tosissaan, lumi vaan pöllysi tassujen alla. Mää muuten luulen, että toi Moona fanittaa mua ihan hirveesti, se on aina niin hepuleissaan kun me tavataan, joskus mun täytyy sitä kyl komentaakin. Niin joskus voisi vaan vaikka lukee tuota fanipostia yhdessä....
Kerrottakoon, kun kuitenkin lukijoitani kiinnostaa, että mä olen ollut kyllä kiitettävän terveenä, kutinaa ei monestikaan ole enää, eikä se niin pahana ilmaannu, kuin aikaisemmin. Mun ruokavalio on nyt niin tasaantunut tiettyihin uomiin ja minähän saan näin syksyisin aika paljon linnunlihaa, jota tuo isäntä käy noutamassa ihan minua varten päivän kestävillä reissuillaan. Nam, mää tykkään tosi paljon siitä linnunlihasta. No sen verran on selvinnyt, jostakin syystä lohi aiheuttaa minulle kutinaa....olen sitä pohtinut, että se ei ole niin puhdasta ruokaa ja olihan siitä ohjelmakin tv:ssä et ne syöttää niille lohille niitä antibioottejakin aivan kamalasti ja mistä sen tietää mitä mömmöjä niissä onkaan. Epäilyttää kyllä! Toista se on kun isäntä mulle metsästää itse teeriä ja kalastaa kalat mun ruokapöytään, mähän niinku syön oikeestaan luomuruokaa! : )
Niin minähän sain uuden puvun, se tilattiin netistä, mää olen kyl sitä mieltä, että vähä on lahkeet pikkasen liian pitkät, muuten pukuhan on tosi kevyt, hengittävä ja tietysti hyvännäköinen, makeet värit. Tää nyt tilattiin juurikin sen vuoksi, et kun mehän tehdään tuon isännän kans niitä pitkiä retkiä tuonne metsään, luontopoluille jne, niin mun turkkihan kerää kaiken pikkuroskan sieltä mukaan ja niitä saa sitten nyppiä vaikka ja kuinka kauan pois. Tää puku voisi estää myös sen kostean lumen tarttumisenkin karvoihin lumipalloiksi - mutta se jää nähtäväksi.
Niin mullahan alkoi juoksut tällä viikolla. Sitähän mää itsekin arvelin, kun vähä meinasi hetkeksi tuo ruokahalukin kaikota ja vähä oli semmonen olotila et nyt tapahtuu jotakin.
Mutta nyt sitten kohti marraskuuta, toivotaan et toi lumi nyt pysyisi maassa ja kurakelit olisi jo tälle syksylle ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti