Kavereita moikattu

Eilen käytiin katsastamassa se paljon puhuttu Steffi. En mää oikein tiiä, ei se oikein haissut koiralle, eikä kyllä kissallekaan ja ei se vielä osannut puhua paljoa. Olisi se halunnut leikkiä, mut ei noi ihmiset sit antaneet meidän leikkiä, kuulema Steffi on vielä niin pieni - No se on kyllä totta, pieni se oli. Eihän sitä juuri erota tässä kuvassakaan. Käskinkin emännän laittaa tähän toisen kuvan Steffistä, jotta tekin näette et kyllä se kuitenkin koira on.

Niin ja oli sillä Steffillä kummallinen tapa laittaa kaikki mahdollinen maasta suuhun, sinne meni uudenvuoden raketin jämät ja kakkapökylät...minä olen kuulema pienenä kans laittanut suuhuni kaikenlaista, mutta en oikein usko tuota väittämää. Ruoan suhteen minä olen kyllä aika tarkka, ja katson mitä suuhuni pistän.

Lyhyellä tutustumis reissullamme meinas mulla heti alkuun mielenkiinto lopahtaa koko Steffiin, kun ei sitä saanut kunnolla haistellakaan, luulivat että mää syön sen tai se minut...Mutta pitihän sitä emännän mieliksi olla olevinaan kiinnostunut... Steffistä kun kasvaa vähä isompi niin me kuulema käydään yhdessä lenkkeilemässä ja leikkimässä, nyt vaan vähä tutustellaan.


Sää oli loistava ja niinpä me lähdettiin heti ulkoilemaan, kun palattiin kotiin. Kuultiin että Roxy on tullut taas meidän perälle hoitoon ja päätimme tehdä yhteisen lenkin. Tuli sitten lenkillä yks aika mukava Kaapo-poika vastaan ja mää olin vähä mielissään kun se ihastui minun naiselliseen tuoksuu. Kiinnostus voisi jopa merkitä sitä, että tässä on alkamassa ne odotetut juoksut. Minulla oli virtaa ihan mahdottomasti ja kevättä rinnassa, onneksi päästiin leikkimään Roxyn kans kunnon juoksuleikkejä, sain Roxyn innostumaan todenteolla takaa-ajoleikkiin.