sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Koiranpentu sairastaa, häntä hellikäämme

Topi tykkää kyllä pennusta mutta pääasiassa mieluusti välimatka saisi olla siedettävä, tosin päästää kyllä Reetan lähelleen, paitsi jos on jotain ruokaa tai joku lelu niistä Topi ei luovu, edes pennulle.
Reeta ja Vili ovat hyvät leikkikaverit, Vili osaa oikein hienosti ottaa huomioon Reetan pienuuden ja sopivasti väistää tarpeen tullen Reetan villiä menoa.

Olimme mökillä viikonloppua viettämässä, Reeta nauttii täysin paikasta, kun saa touhuilla vapaana ja on niin paljon tutkittavaa ympäristössä, lisäksi seuraa piti neitille Vili ja Topi (sukulaiskoiria), joiden kanssa Reetalla menee tosi hienosti yksiin leikit ja yhteiselo. Mutta synkkiä pilviä kerääntyi taivaalle järven ylle jo iltapäivällä ja myöhään illalla lisää "synkkiä pilviä", nimittäin Reeta oksensi iltaruoan, joka oli ihan sitä tavallista Reetan ruokaa....sitten oksennuksia tuli vähän väliä, ruoka oli osaksi sulamatonta...koira kuitenkin silloin ihan virkeän oloinen. Tilanne vähän rauhoittui ja päätimme nukkua yön yli, yö menikin hyvin kunnes aamulla aikaisin Reeta oksensi vedenkin, joskin oksennus oli limaa ja vettä. Silloin soitimme jo maakunnan päiv.eläinlääkärille, joka oli kyllä huolissaan koska pentu on vasta niin pieni. Tukos? Päädyimme viisaimmaksi lähteä samantein Ouluun, jossa on mahdollista saada päiv. hoitoa. Reeta oksensi vielä puoli kahdeksalta kerran nyt jo sapenvärjäämään limaa.....matka taittui kuitenkin (130 km) ihan hyvin. Oulussa soitimme eläinlääkärille ja jo siinä vaiheessa Reeta oli kakannut kovaa kakkaa ja oksennuksia ei ollut tullut, vaikka vettä annettiinkin. Reeta myös leikki täysillä ja oli siis ihan pirteä, päädyimme seurantalinjalle ajatuksena että Reeta on saanut vatsapöpön, syönyt jotain pilaantunuttta tms. sopimatonta mökin tontilta.

Tällä hetkellä Reeta on siis pian puoli vrk:tta ollut oksentamatta, on juonut vettä ja saanut lusikallisen riisiä...nälissään tuntuu olevan, mutta paastolla nyt edetään kuitenkin. Me kyllä taisimme nyt päästä ihan säikähdyksellä. Täytyy sanoa, että siinä kyllä toivo parasta, mutta pelkäsi pahinta! Huh, huh!!!!

Ei kommentteja: